Ohjeita keräystilitysten tulkintaan

Tietoja

Julkaistu 25.04.2012

Kirjoittanut Admin User

Osumia: 69

LAHJOITUSTIETO.fi palvelussa julkaistut rahankeräystilitykset perustuvat lupia saaneiden yhteisöjen itsensä viranomaisille jättämiin tilityksiin. Tilitykset on esitetty siinä muodossa, kun ne on vastaanotettu poliisihallitukselta. Ainoastaan joitakin päivämäärätietoja on muutettu. Alkuperäisessä aineistossa oli "31.11.2007" tyylisiä päivämääriä, jotka muutettiin "1.12.2007" muotoon. Perusteena oli se ettei marraskuussa ei ole kuin 30 päivää. Lisäksi lupia hakeneiden yhteisöjen nimien kirjoitusasua on pyritty yhtenäistämään, eli esimerkiksi aineistossa olleet "Arvo ja Lea Ylpön säätiö" sekä "Lea ja Arvo Ylpön säätiö" on tulkittu samaksi yhteisöksi.

Tietojen vertailukelpoisuutta arvioitaessa on huomioitava pari seikkaa. Lupia hakeneet yhteisöt ovat itse saattaneet vuosien varrella muuttaa keräyskulujen kohdistamiskäytäntöä. Lisäksi eri järjestöt määrittelevät keräyskulut eri tavoin. Tämä koskee erityisesti kiinteitä kuluja, kuten palkkoja, vuokria, tietoliikennekuluja sekä vastaavia jotka eräissä järjestöissä kirjataan yleisiin hallintokuluihin, kun taas toiset järjestöt kohdistavat ne keräyskuluihin. Isoilla jatkuvaa keräystoimintaa harjoittavilla järjestöillä saattaa olla varainhankintayksikössä useita pysyvässä työsuhteessa olevia varainhankkijoita, joiden palkkakuluja ei viedä keräyskuluihin. Satunnaisesti keräystoimintaa harjoittavat järjestöt rekrytoivat henkilökunnan keräyskohtaisesti, jolloin kulut kohdistuvat luonnollisesti keräyskuluihin.

Joissakin tapauksissa rajanveto keräyksen ja tuoton käyttötarkoituksen välillä on vaikeaa. Järjestö voi kerätä varoja kansalaisiin kohdistuvan valistuskampanjan toteutukseen, siten että varoja kerätään myös itse kampanjan yhteydessä. Tällöin erottelu keräyskulujen sekä tuoton käytön välillä voi olla veteen piirretty viiva.

Eri järjestöjen mahdollisuudet valtakunnallisten keräysten toimeenpanemiseen vaihtelevat. Veteraanikeräykset saavat keräysapua varusmiehiltä ja esimerkiksi Yhteisvastuu -keräys paikallisilta seurakunnilta, jolloin keräyskulut jäävät luonnollisesti alhaisiksi. Lukuisten potilasjärjestöjen taas voi olla vaikeaa rakentaa keräysorganisaatiota potilaista sekä heidän omaisista koostuvan jäsenistön varaan, jolloin tarve ulkopuolisen avun käyttöön korostuu.

Myös eri keräystapojen väliset kulurakenteet ovat erilaisia. Vapaaehtoisten varaan rakennetun lipaskeräyksen kulut voivat olla olemattomat, mutta kokonaistuotto rajoittaa aina käytettävien vapaaehtoisten määrä. Telemarkkinoinnista, suoramarkkinoinnista tai vaikkapa television käytöstä aiheutuu nopeasti kustannuksia. Merkittävän tuoton kerääminen edellyttää ammattimaista toteutusta, jota on suuressa mittakaavassa vaikea hankkia ilman kustannuksia. Tunnetut järjestöbrändit saavat tuoreita kerääjiä helpommin maninostoimistoilta, televisiokanavilta, teleyhtiöiltä ja vastaavilta palveluksia lahjoituksina. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti merkitse sitä, että uuden järjestön kohde olisi painoarvoltaan vähäisempi.

Ammattimaisesti varainhankintaa harjoittavat joutuvat jatkuvasti hakemaan ja testaamaan uusia keräystapoja. Yksittäisten lupien takana saattaa olla myös uusien tapojen onnistuneita tai epäonnistuneita testikierroksia.

Pyrimme täydentämään tietokantaa keräystapoja koskevilla tiedoilla. Toistaiseksi viranomaiset eivät ole kyenneet luovuttamaan näitä tietoja automaattisesti käsiteltävissä olevassa muodossa. Täydennämme tietokantaa myös muista lähteistä saatavilla tiedoilla, jotka yhdessä keräystilitysten kanssa helpottaa keräyksen toimeenpanijan arviointia.