Järjestöt: Rahankeräyslupien hankkimisessa on vakavia ongelmia

Tietoja

Julkaistu 02.02.2012

Kirjoittanut Admin User

Osumia: 696

Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry, joka edustaa yleishyödyllisiä järjestöjä, kritisoi Poliisihallitusta hitaasta palvelusta ja epäselvyyksistä rahankeräysanomusten tulkinnassa. Tämä on pahimmillaan viivyttänyt järjestöjen keräyskampanjoita tai jopa estänyt ne kokonaan.

 Poliisihallitus on myöntänyt rahankeräyslupia vuodesta 2010. Viimeisen kahden vuoden aikana lupien käsittelyssä on ollut poikkeuksellista ruuhkaa. Luvan saaminen on kestänyt jopa kuukausia, minkä syyksi on ilmoitettu resurssipula. Noin 95 % anojista on saanut lisäselvityspyyntöjä, joista useimmat ovat järjestöjen mielestä lain hengen vastaisia.

 - Sääntöjen pitäisi olla samoja kaikille. Esimerkiksi vaaliehdokkaiden tuki- ja puolueyhdistykset voivat pyytää lahjoituksia ilman lupaa, ja tilitys tehdään vasta jälkikäteen, sanoo VaLan puheenjohtaja ja  Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Tiina Saukko.

 Kansalaisten tekemät kerta- ja kuukausilahjoitukset ovat tärkeitä tuloja järjestöille, useassa yhdistyksessä jopa koko toiminta katetaan lahjoitustuloilla. Lain tulkinta vaikeuttaa erityisesti pienten järjestöjen mahdollisuutta aloittaa rahankeräystoimintaa ja valtakunnallisia keräyksiä. Myös uusien, innovatiivisten lahjoittamistapojen käyttöönotto on hankalaa.

 - Kehitysyhteistyöjärjestöissä tiedämme, että ihmiselämällä on hinta ja nopeus kriisitilanteissa avustamisessa ratkaisee. Siksi toivomme, että tukijat saavat mahdollisuuden lahjoittaa rahaa helposti ja heille sopivalla tavalla, muistuttaa Saukko.

 - Viimeisten kahden vuoden aikana rahankeräysluvan saaminen on ollut monimutkainen prosessi, meitä pienemmille järjestöille varmasti painajaismainen, sanoo Amnesty International Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson. Amnestyn ihmisoikeustyö rahoitetaan lähes kokonaan kansalaisten tuella.

Keskustelu rahankeräysluvista jatkui

Tietoja

Julkaistu 29.09.2011

Kirjoittanut Admin User

Osumia: 1814

Valtakunnallisia rahankeräyslupia hakeneet järjestöt ovat edelleen joutuneet odottamaan lupapäätöksiä useita kuukausia. Poliisihallituksen verkkosivuilla sanotaan, että hakemuksen käsittely kestää tällä hetkellä 3,5 kuukautta. Keskustelu rahankeräysluvista, lupaehdoista sekä lupahakemusten käsittelyajoista jatkui Vastuullinen Lahjoittaminen – VaLa ry:n 15.9.2011 järjestämässä Varainhankinnan pelikenttä –seminaarissa. Paikanpäälle vastaamaan oli kutsuttu rahankeräys- ja arpajaisvalvonnan päällikkö Jouni Laiho.

Jouni Laihon mukaan käsittelyaika on tällä hetkellä saatu puristettua pääsääntöisesti kahteen kuukauteen, mutta samanaikaisesti muutamat tulkinnanvaraiset hakemukset ovat joutuneet odottamaan päätöstä jo yli puoli vuotta. Tällä hän viittasi erityisesti eräiden uskonnollisten yhteisöjen hakemuksiin. Syy hakemusten käsittelyajan pitkittymiseen liittyy pääosin resurssipulaan. Kun valtakunnallisten keräys- ja arpajaislupien myöntäminen siirrettiin runsas puolitoista vuotta sitten lääninhallituksilta poliisihallituksen alaiseen rahankeräys- ja arpajaisvalvontayksikköön, hakemuksia aikaisemmin käsitelleet resurssit eivät kuitenkaan siirtyneet tehtävien mukana.

Jouni Laiho myöntää kuitenkin, että pitkittyminen selittyy osittain myös erilaisella toimintakulttuurilla. Rahankeräys- ja arpajaisvalvonnan aikaisempi rooli oli toimia lähinnä lupaviranomaisten ”konsulttina” sekä ”pykälänikkareina”. Lääninhallituksiin oli taas kehittynyt rutiininomainen tapa myöntää lupia, tutkimatta hakemuksia välttämättä aivan ”viimeisen päälle.” Tästä seurasi jonkinasteista ristivetoa ministeriön ja lääninhallitusten välillä.

Lupahakemusten laatu on poliisihallituksen mukaan parantunut viime keväästä. Ongelmia liittyy kuitenkin edelleen muutamiin erityiskysymyksiin. Yhtenä keskeisenä Jouni Laiho haluaa nostaa esille suoraveloitussopimukset. Lahjoittajan tililtä tapahtuva suoraveloitussopimus on lähtökohtaisesti toistaiseksi voimassa oleva sopimus, joka on voimassa kunnes lahjoittaja itse irtisanoo sen. Laihon mukaan suoraveloituksen tulisi kuitenkin päättyä rahankeräysluvan päättyessä, koska kuukausilahjoitusta on pyydetty nimenomaisen rahankeräysluvan nojalla. Lahjoittajien kanssa tulisi hänen mukaansa tehdä uudet suoraveloitussopimukset aina kun lupakausi vaihtuu, eli käytännössä kahden vuoden välein. Mikäli suoraveloitussopimus jatkuisi lupakauden ylitse, kyseessä on laiton rahankeräys.

Kuukausilahjoittamisen käytännöt ovat rahankeräyslainsäädännön perusteella tulkinnanvaraisia. Lain mukaan lahjoituksen antamiseen tai vastaanottamiseen ei tarvita viranomaisten myöntämää lupaa. Rahankeräyslainsäädäntö säätelee ainoastaan lahjoitusten pyytämistä yleisöön vetoamalla. Poliisihallituksen tulkinta oli, sikäli kuin itse ymmärsin sen oikein, että mikäli suoraveloitussopimus tehdään rahankeräysluvan puitteissa esitetyn vetoamisen tuloksena, sopimus voidaan tehdä ainoastaan siksi ajaksi kuin tuo lupa on voimassa. Mikäli lahjoittaja tämän jälkeen uudistaa suoraveloitussopimuksen omatoimisesti, se voi jatkua ikuisesti. Mikäli uudistaminen tapahtuu järjestön esittämän pyynnön seurauksena, se voisi jatkua taas ainoastaan sillä hetkellä voimassa olevan rahankeräysluvan ajan.

Poliisihallituksen esittämä tulkinta on järjestöjen kannalta hankala. Sopimusten uusiminen lupakausittain kasvattaa kuluja sekä lisää byrokratiaa. Lisäksi aina osa lahjoittajista jää pois sopimuksia uudistettaessa ihan pelkästään sen seurauksena että unohtaa asian. Jouni Laihon mukaan nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan anna mahdollisuutta toisenlaiselle tulkinnalle. Silloin tarvittaisiin ehkä muutosta rahankeräyslakiin.

Sen sijaan toiseen VaLa ry:n helmikuussa järjestämässä keskustelutilaisuudessa esille nousseeseen kysymykseen, verkkokeräyksissä sijoitettavien bannereiden ilmoittamiseen lupahakemuksen yhteydessä, on löytynyt järjestöjen kannalta onnellinen ratkaisu. Rahankeräys- ja arpajaisvalvonta muutti aikaisempaa tulkintaansa, jonka mukaan jokainen sivusto johon banneri sijoitetaan, olisi tullut ilmoittaa jo lupahakemuksessa. Uuden tulkinnan mukaan hakemuksessa riittää maininta siitä, että keräys toimeenpannaan verkossa julkaistavien mainosbannereiden avulla.

Monet uskonnolliset yhteisöt ovat saaneet odottaa rahankeräyslupaa lähes koko vuoden. Hakemusten käsittelyä on hidastanut tulkinta siitä, että uskonnon harjoittaminen ei olisi yleishyödyllistä toimintaa, vaan enemmän yksilöön kohdistuvaa sielunhoidollista toimintaa. Kun rahankeräyslupa voidaan lain mukaan myöntää ainoastaan yhteisölle jonka toiminta on yksinomaan yleishyödyllistä, lukuisten uskonnollisten yhteisöjen toiminta ei täyttäisi tätä kriteeriä. Tältä osin rahankeräyslaki ja arpajaislaki eroavat toisistaan. Arpajaisilla voidaan kerätä varoja yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseen, mutta arpajaisten järjestäjän toiminnan ei tarvitse olla yksinomaan yleishyödyllistä. Vastaavaa ratkaisua viranomaiset yrittävät etsiä myös uskonnollisten yhteisöjen kohdalla. Parhaillaan selvitettävänä on tulkinta, jonka mukaan rahankeräyslupa voitaisiin myöntää, mikäli keräyksen tuoton käyttötarkoitus olisi yksinomaan yleishyödyllinen.

Uskonnollisia yhteisöjä koskevan keskustelun jatkumona Laiho muistutti käyttötarkoituksen yleishyödyllisyysvaatimuksen koskevan myös muita järjestöjä. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan keräyksen tuottoa ei saisi käyttää järjestön hallinnon pyörittämiseen, koska hallinto sinänsä ei täytä yleishyödyllisyysvaatimusta.

Kun poliisin edustajat ovat äänessä, esille nousevat lähes aina myös seuraukset lain rikkomisesta. Tällä kertaa Jouni Laiho varoitteli rahankeräyksen sekä kaupankäynnin sotkemisesta sekä nosti esille Malttia Liikennevalistus ry:n  johtohenkilöille käräjäoikeudessa tuomitut yli 5 vuoden vankeustuomiot.

Varainhankinnan pelikenttä -seminaarissa puhui myös VaLan ruotsalaisen sisarjärjestön  Frivilligorganisationernas Insamlingsråd – FRII:n toiminnanjohtaja Erik Zachrison, joka kertoi keräysten valvonnan perustuvan Ruotsissa pitkälti järjestöjen omavalvontaan.  Keräysten valvonnasta vastaa Svensk Insamlingskontroll, joka myöntää hyväksytyille järjestöille oikeuden käyttää erityistä 90 alkuista keräystiliä, joka toimii kaikissa pankeissa. Tilinumeron 90-alku on myös lahjoittajille tae siitä, että kyseessä on valvottu keräys.

Keräysluvat keskuttelivat helmikuussa

Tietoja

Julkaistu 14.02.2011

Kirjoittanut Admin User

Osumia: 881

Kiristyykö lupakäytäntö?
• Kestääkö rahankeräyslupahakemuksen käsittely nykyisin
jopa neljä kuukautta!
• Onko suoraveloitussopimus tehtävissä jatkossa
vain keräysluvan voimassaoloajalle?
• Tarvitseeko kaikkien keräysbannereiden sijoittelu eri verkko-osoitteisiin yksilöidä jo lupahakemuksen yhteydessä?

Muunmuassa näihin kysymyksiin paneuduttiin Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n helmikuun puolivälissä järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Vastaamassa oli Poliisihallituksen alaisen arpajaishallinnon johto ja kyselemässä yli eri 50 kansalaisjärjestöjen edustajaa.

Arpajaishallinnon johto vastasi järjestöjen kysymyksiin

Vastuullinen Lahjoittaminen ry järjesti maanantaina 14. helmikuuta Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen tiloissa keskustelutilaisuuden ajankohtaisista rahankeräyslupiin sekä keräyslainsäädäntöön liittyvistä kysymyksistä. Vastaamassa olivat poliisihallituksen arpajaishallintoyksiköstä arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho, ylitarkastaja Hanna Salmi sekä suunnittelija Henni Paajanen.

Arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho peräänkuulutti juristina tilaisuuden aluksi käsitteiden täsmällistä hallintaa. Hän korosti ettei rahankeräyslupa ei ole varainhankintalupa. Rahankeräykset ovat vain yksi osa järjestöjen laillista varainhankintaa. Keräyksille on kuitenkin monesta muusta varainhankinnan muodosta poiketen tunnusomaista etteivät järjestöt joudu maksamaan keräystuotosta veroja tai muita maksuja. Ainoa poikkeus rahankeräysluvasta perittävää 80 - 240 euron lupamaksu. Tästä syystä keräysvarojen hallinnointiin ja käyttöön kohdistuu muuta varainhankintaa tiukempi valvonta.

Laiho korosti yksityiskohtaisen lainsäädännön merkitystä sekä yleishyödyllisten yhteisöjen että lahjoittajien edulla. Lainsäädäntöä uudistettiin viisi vuotta sitten, kun erilaiset huijarit keksivät "elefantin mentävän kolon" vanhasta lainsäädännöstä. Yhdistämällä tuotemyyntiä keräyksenomaiseen toimintaan eräät tahot kokosivat miljoonia ilman että senttiäkään käytettiin hyväntekeväisyyteen. Uuden lain myötä viranoamisilla on Laihon mukaan tehokkaammat keinot puuttua huijauksiin. Jouni Laiho nostaa kaksi varoittavaa esimerkkiä. Syöpäsairaiden tuki ry:n tapauksessa hovioikeus langetti päätekijöille 2 vuoden 8 vuoden ehdottomat vankeustuomiot. Parhaillaan hovioikeudessa vireillä olevassa Make a Wish Toive ry:n tapauksessa syyttäjä vaatii päätekijöille jopa 4 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta.

Uudet innovaatiot tervetulleita, mutta haastavia

Oman haasteensa lupakäytäntöön tuo uudet innovatiiviset palvelut, joita useat yritykset ovat viime aikoina tuoneet markkinoille. Yhtenä esimerkkinä Laiho mainitsee Avoine Oy:n kehittämän virtuaalisen keräyslippaan, jota on testattu mm. Syöpäsäätiön Roosa-nauha kampanjassa.

Eri yhteisöjen sekä yksityishenkilöiden sivuille sijoitettavissa olevat keräyslippaat kasvattavat varmasti keräystuottoja. Mutta ketkä virtuaalilippaita käytettäessä ovat käytännön toimeenpanijoita ja miten virtuaalilippaiden sijoittelu tulee hakemusvaiheessa ilmoittaa, ovat toistaiseksi vielä avoimia kysymyksiä.

Suoraveloitus rajoitettava lupakaudelle

Muutama Jouni Laihon tilaisuudessa esittämä linjaus herätti hämmennystä yleisön keskuudessa. Ensimmäinen koski lahjoittajien kanssa tehtävien suoraveloitussopimusten rajoittamista rahankeräyslain voimassaoloaikaan. Ylitarkastaja Henna Salmi tosin korosti, että laki on säätänyt luvanvaraiseksi yleisöön vetoamisen, ei itse lahjoituksen vastaanottamista. Joka tapauksessa suoraveloitussopimusten rajaaminen korkeintaan luvan voimassaoloaikaan, maksimissaan kahteen vuoteen, murentaisi koko keräysmenetelmän tehoa. Pahimmassa tapauksessa lupakauden vaihtuessa olisi kaikilta tukijoilta pyydettävä uusi valtakirja. Yksiselitteistä vastausta arpajaishallinnon edustajilta ei saatu läsnäolijoiden voimakkaasta tivaamisesta huolimatta saatu, vaan kysymystä tyydyttiin pyörittelemään.

Mainosbannerien sijoittelu kerrottava etukäteen

Toinen vilkasta keskustelua herättänyt kysymys liittyi lupahallinnon vaatimukseen, jonka mukaan rahankeräyslupahakemuksessa tulisi kertoa ennakolta tyhjentävästi kaikki ne verkkosivut, joilla yleisöä pyydetään lahjoittamaan. Erityisen hankalaksi tämä tekisi ns. bannerimainonnan, mikäli jo lupahakemuksen jättämisen yhteydessä tulisi yksilöidä millä sivustoilla keräysbannerit julkaistaan. Tällöin esimerkiksi TradeDoublerin kaltaisten palveluiden hyödyntäminen kävisi mahdottomaksi. Ylitarkastaja Henna Salmi kuitenkin rauhoitteli järjestöjen edustajia toteamalla että hänen mielestään riittää mikäli hakemuksen yhteydessä kerrotaan mitä palveluita tai menetelmiä keräysbannerien hyödyntämisessä hyödynnetään. Toisin sanoen mainitaan, että käytetään esimerkiksi TradeDoubler-palvelua tai julkaistaan keräysbannereita jäsenten omilla sivuilla.

Käytännön toimeenpanijan määrittelyssä edelleen ongelmia

Jouni Laihon mukaan laissa on tietoisesti jätetty kirjoittamatta tyhjentävästi rahankeräyksen käytännön toimeenpanijan määritelmä. Syynä tähän on ollut oletus, että keräysmenetelmien ja teknologian kehittymisen myötä syntyy jatkuvasti uusia innovatiivisia tapoja keräysten toimeenpanolle. Uudet muodot rajautuisivat helposti tyhjentävän listauksen ulkopuolelle. Muutamista perusmääritelmistä Laiho haluaa kuitenkin pitää kiinni. Käytännön toimeenpanijalle on tunnusomaista yleisöön vetoaminen, lahjoitusten vastaanottaminen sekä niiden edelleen välittäminen.

Laihon mukaan rahan ammattimainen välittäminen, muutoinkin kuin pankkitoiminnan muodossa, ei kuitenkaan ole rahankeräyksen käytännön toimeenpanoa. Näin ollen Suomen Verkkomaksut Oy:n tai Luottokunnan tarjoamien palveluiden kaltaisia palveluita on mahdollista käyttää ilman, että yhtiötä haetaan keräyksen käytännön toimeenpanoksi. Laiho arveli, että juuri tästä syystä Korkein hallinto-oikeus on todennut myös puhelinoperaattoreiden kohdalla, etteivät niiden tarjoamat erityismaksulliset puhelinnumerot ja tekstiviestipalvelut kuulu käytännön toimeenpanon piiriin. Hakemuksessa tulee kuitenkin kertoa mitä palveluita käytetään sekä mikä on järjestön ja operaattorin välinen tuotonjako.

Selvyyden vuoksi Laiho kertasi vielä, että esimerkiksi kauppaliikkeen, kampaamon tai baarin tiskillä pidettävää keräyslipasta ei ole pidetty keräyksen käytännön toimeenpanona. Arpajaishallintopäällikkö Jouni laiho kuitenkin ihmetteli Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jonka mukaan kauppaliikkeissä toteutetut "sentin pyöristys" -kampanjat eivät täyttäisi kauppaliikkeiden osalta käytännön toimeenpanon tunnusmerkkejä. Niissä toteutuivat kaikki edellä mainitut käytännön toimeenpanon keskeiset tunnusmerkit; vetoaminen, lahjoituksen vastaanottaminen sekä välittäminen edelleen järjestölle. KHO:n käsiteltävänä oli Suomen Punaisen Ristin Pyöristä Punaiselle Ristille kampanja, jossa asiakkaalla oli mm. Hennes&Mauritzin, Lindexin ja Stadiumin liikkeessä mahdollista pyöristää ostoksen hinta ylöspäin ja ohjata yli menevä osa SPR:n keräykseen.

Jouni Laiho perusteli viranomaisten tiukkaa suhtautumista käytännön toimeenpanijoiden ilmoittamiseen sekä järjestöjen itsensä sekä lahjoittajien edulla. Kaiken keräystoiminnan tulisi olla mahdollisimman avointa ja julkista. Järjestöjen mahdollisuudet valvoa käyttämiensä alihankkijoiden toimintaa on kuitenkin rajalliset. "Viranomaiset pystyvät tarvittaessa käymään käytännön toimeenpanijan tilit lävitse viimeistä sopukkaa myöten."

Lupahakemusten käsittelyaika on venähtänyt

Poliisihallitus vaihtui Valtakunnallisten rahankeräysten lupaviranomaiseksi vuoden 2010 alusta. Sitä ennen luvat muihin kuin yhden poliisipiirin alueella toimeenpantaviin keräyksiin myönnettiin keräyksen toimeenpanijan kotipaikan lääninhallituksessa. Käytännössä suurimman osan luvista myönsi Etelä-Suomen lääninhallitus, jolta lupapäätös tuli pääsääntöisesti yhden kuukauden sisällä. Nyt hakemusten käsittelyaika on venähtänyt jo kolmeen ja puoleen kuukauteen.

Arpajaishallinnon päällikkö syyttää tilanteesta poliisihallinnon tuottavuusohjelmaa, jonka seurauksena arpajaishallinnolla ei ole käytettävissä riittäviä resursseja. Hänen arvionsa mukaan lupahakemusten käsittely lääninhallituksessa vei noin 10 henkilötyövuotta. Siirron yhteydessä arpajaishallinnolle osoitettiin 2,5 henkilötyövuotta, mistä määrästä yksi henkilö vaihtoi uuteen aluehallintovirastoon heti kättelyssä, puolikas oli pitkällä sairauslomalla ja viimeinenkin lähti lopulta virkavapaalle kun huomasi joutuvansa tekemään kymmenen ihmisen työt. Laiho ei usko lupahallintoon saatavan uusia resursseja, koska valtion tuottavuusohjelma edellyttää poliisihallitukselta liki 10 %:n henkilöstövähennystä.

Ovatko uskonnolliset yhteisöt yleishyödyllisiä yhteisöjä

Viimeisenä kysymyksenä ennen tilaisuuden päättymistä nousi esille uskonnollisten yhteisöjen oikeus saada rahankeräyslupa. Verotusoikeuden omaavat evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat verotusoikeuden omaavina yhteisöinä automaattisesti rahankeräyslainsäädännön ulkopuolella. Muiden kohdalla törmätään lain sanamuotoon. Lupa voidaan myöntää yhteisölle jonka toiminta on yksinomaan yleishyödyllistä. Vakiintuneen tulkinnan mukaan uskonnon harjoittamista ei kuitenkaan pidetä yleishyödyllisenä toimintana. Jouni Laihon mukaan nyt ollaan tienhaarassa. Joko hallitus joutuu muuttamaan lakia tältä osin tai arpajaishallinto joutuu antamaan paikallisille poliisilaitoksille ohjeen, ettei uskonnollisille yhteisöille myönnetä jatkossa keräyslupia.

Nopeampaa neuvontaa ja hakemusten laadullistamista

Paikalla olleet järjestöjen edustajat toivoivat lupakäsittelyn kiirehtimisen lisäksi viranomaisilta nopeaa neuvontaa. Viranomaisten tarve pyytää lupaprosessin yhteydessä lisätietoja vähenisi, mikäli järjestöjen käytössä olisi toimiva neuvontapalvelu. Paikalla vastaamassa olleet arpajaishallinnon edustajat taas toivoivat hakemusten laadun nostamista. Nykyisin lähes jokaisen hakemuksen johdosta joudutaan hakijalta pyytämään vielä lisätietoja

Lisää aiheesta:
Petteri Niskasen blogi: Onko kansalaisyhteiskunta luottamuksen arvoinen
Arpajaishallinnon esitys Vala ry:n sivuilla

Rahankeräyslain soveltamisesta

Tietoja

Julkaistu 10.03.2007

Kirjoittanut Admin User

Osumia: 506

Helsingin käräoikeudessa oli tammikuun lopulla esillä rahankeräyslainsäädännön soveltamisen kannalta mielenkiintoinen tapaus . Kihlakunnansyyttäjä Ritva Arni vaati Electronic Frontier Finland ry:n hallituksen jäsenille tuomiota rahankeräysrikoksesta sekä yhdistykselle itselleen 4 300 euron menettämisseuraamusta, koska yhdistys oli verkkosivuillaan ilmoittanut tilinumeron sekä kertonut voivansa sääntöjen mukaan ottaa vastaan lahjoituksia. Erityisen mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se, että kysymys on aidosti toimivasta yleishyödyllisestä yhdistyksestä, jonka tarkoituksena oli käyttää mahdolliset lahjoitusvarat yleishyödylliseen toimintaansa. Tapaus erottui siten monista julkisuudessa esillä olleista keräyshuijauksista, joissa varoja ei ollut tarkoituys käyttää luvattuun tarkoitukseen.

Tammikuun lopulla annetussa tuomiossa käräjäoikeus hylkäsi syytteet kaikilta osin ja katsoi ettei tilinumeron ja lahjoittamista koskevien teknisten ohjeiden antaminen verkkosivuilla täytä vielä rahankeräyslain tarkoittamia keräyksen tunnusmerkkejä, eli vastikkeetonta rahan keräämistä yleisöön vetoamalla. Syyttäjä Arni päätti valittaa tuomiosta edelleen hovioikeuteen.

Lue lisää: Rahankeräyslain soveltamisesta

Esitys uudeksi rahankeräyslainsäädännöksi

Tietoja

Julkaistu 19.08.2005

Kirjoittanut Admin User

Osumia: 454

Hallitus antaa eduskunnalle esityksen uudesta rahankeräyslaista tänään. Uudistuksella selvennettäisiin rahankeräystoiminnan eroa yleishyödyllisten toimijoiden muuhun varainhankintaan, erityisesti kaupankäyntiin. Kansalaisen on voitava tietää, mihin ja millä tavalla valvottuun toimintaan häntä pyydetään osallistumaan.

Rahankeräystoiminnan ja muun varainhankinnan välisen eron selventämiseksi tiukennettaisiin lahjoittajalle vastikkeeksi annettavan keräystunnuksen määritelmää. Keräystunnuksella ei saisi olla itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa. Lakiin esitetään otettavaksi rangaistusuhalla tehostettu kielto järjestää rahankeräys tavalla, jossa kaupankäynti tai jäsenhankinta ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään.

Rahankeräyslainsäädännön uudistamisella sisäasiainministeriö on halunnut tehostaa myös rahankeräysten viranomaisvalvontaa. Valvonta koostuisi ennakollisesta lupaharkinnasta sekä jälkikäteisestä tilitysten ja niihin liittyen varojen käytön valvonnasta. Luvan antamisedellytykset, lupahakemuksen hylkäämisperusteet ja luvan peruuttamisperusteet säänneltäisiin laissa täsmällisesti.

Mikä muuttuu uuden lainsäädännön myötä?

Palauttaako esitys luottamuksen hyväntekeväisyyskeräyksiin?

Lakiesitys ja hallituksen esityksen perustelut (vaatii rekisteröitymisen)

Lue sisäasiainministeriön tiedote esityksestä.