Keskustelu rahankeräysluvista jatkui

Tietoja

Julkaistu 29.09.2011

Kirjoittanut VARAINHANKINTAnet

Osumia: 1002

Valtakunnallisia rahankeräyslupia hakeneet järjestöt ovat edelleen joutuneet odottamaan lupapäätöksiä useita kuukausia. Poliisihallituksen verkkosivuilla sanotaan, että hakemuksen käsittely kestää tällä hetkellä 3,5 kuukautta. Keskustelu rahankeräysluvista, lupaehdoista sekä lupahakemusten käsittelyajoista jatkui Vastuullinen Lahjoittaminen – VaLa ry:n 15.9.2011 järjestämässä Varainhankinnan pelikenttä –seminaarissa. Paikanpäälle vastaamaan oli kutsuttu rahankeräys- ja arpajaisvalvonnan päällikkö Jouni Laiho.

Jouni Laihon mukaan käsittelyaika on tällä hetkellä saatu puristettua pääsääntöisesti kahteen kuukauteen, mutta samanaikaisesti muutamat tulkinnanvaraiset hakemukset ovat joutuneet odottamaan päätöstä jo yli puoli vuotta. Tällä hän viittasi erityisesti eräiden uskonnollisten yhteisöjen hakemuksiin. Syy hakemusten käsittelyajan pitkittymiseen liittyy pääosin resurssipulaan. Kun valtakunnallisten keräys- ja arpajaislupien myöntäminen siirrettiin runsas puolitoista vuotta sitten lääninhallituksilta poliisihallituksen alaiseen rahankeräys- ja arpajaisvalvontayksikköön, hakemuksia aikaisemmin käsitelleet resurssit eivät kuitenkaan siirtyneet tehtävien mukana.

Jouni Laiho myöntää kuitenkin, että pitkittyminen selittyy osittain myös erilaisella toimintakulttuurilla. Rahankeräys- ja arpajaisvalvonnan aikaisempi rooli oli toimia lähinnä lupaviranomaisten ”konsulttina” sekä ”pykälänikkareina”. Lääninhallituksiin oli taas kehittynyt rutiininomainen tapa myöntää lupia, tutkimatta hakemuksia välttämättä aivan ”viimeisen päälle.” Tästä seurasi jonkinasteista ristivetoa ministeriön ja lääninhallitusten välillä.

Lupahakemusten laatu on poliisihallituksen mukaan parantunut viime keväästä. Ongelmia liittyy kuitenkin edelleen muutamiin erityiskysymyksiin. Yhtenä keskeisenä Jouni Laiho haluaa nostaa esille suoraveloitussopimukset. Lahjoittajan tililtä tapahtuva suoraveloitussopimus on lähtökohtaisesti toistaiseksi voimassa oleva sopimus, joka on voimassa kunnes lahjoittaja itse irtisanoo sen. Laihon mukaan suoraveloituksen tulisi kuitenkin päättyä rahankeräysluvan päättyessä, koska kuukausilahjoitusta on pyydetty nimenomaisen rahankeräysluvan nojalla. Lahjoittajien kanssa tulisi hänen mukaansa tehdä uudet suoraveloitussopimukset aina kun lupakausi vaihtuu, eli käytännössä kahden vuoden välein. Mikäli suoraveloitussopimus jatkuisi lupakauden ylitse, kyseessä on laiton rahankeräys.

Kuukausilahjoittamisen käytännöt ovat rahankeräyslainsäädännön perusteella tulkinnanvaraisia. Lain mukaan lahjoituksen antamiseen tai vastaanottamiseen ei tarvita viranomaisten myöntämää lupaa. Rahankeräyslainsäädäntö säätelee ainoastaan lahjoitusten pyytämistä yleisöön vetoamalla. Poliisihallituksen tulkinta oli, sikäli kuin itse ymmärsin sen oikein, että mikäli suoraveloitussopimus tehdään rahankeräysluvan puitteissa esitetyn vetoamisen tuloksena, sopimus voidaan tehdä ainoastaan siksi ajaksi kuin tuo lupa on voimassa. Mikäli lahjoittaja tämän jälkeen uudistaa suoraveloitussopimuksen omatoimisesti, se voi jatkua ikuisesti. Mikäli uudistaminen tapahtuu järjestön esittämän pyynnön seurauksena, se voisi jatkua taas ainoastaan sillä hetkellä voimassa olevan rahankeräysluvan ajan.

Poliisihallituksen esittämä tulkinta on järjestöjen kannalta hankala. Sopimusten uusiminen lupakausittain kasvattaa kuluja sekä lisää byrokratiaa. Lisäksi aina osa lahjoittajista jää pois sopimuksia uudistettaessa ihan pelkästään sen seurauksena että unohtaa asian. Jouni Laihon mukaan nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan anna mahdollisuutta toisenlaiselle tulkinnalle. Silloin tarvittaisiin ehkä muutosta rahankeräyslakiin.

Sen sijaan toiseen VaLa ry:n helmikuussa järjestämässä keskustelutilaisuudessa esille nousseeseen kysymykseen, verkkokeräyksissä sijoitettavien bannereiden ilmoittamiseen lupahakemuksen yhteydessä, on löytynyt järjestöjen kannalta onnellinen ratkaisu. Rahankeräys- ja arpajaisvalvonta muutti aikaisempaa tulkintaansa, jonka mukaan jokainen sivusto johon banneri sijoitetaan, olisi tullut ilmoittaa jo lupahakemuksessa. Uuden tulkinnan mukaan hakemuksessa riittää maininta siitä, että keräys toimeenpannaan verkossa julkaistavien mainosbannereiden avulla.

Monet uskonnolliset yhteisöt ovat saaneet odottaa rahankeräyslupaa lähes koko vuoden. Hakemusten käsittelyä on hidastanut tulkinta siitä, että uskonnon harjoittaminen ei olisi yleishyödyllistä toimintaa, vaan enemmän yksilöön kohdistuvaa sielunhoidollista toimintaa. Kun rahankeräyslupa voidaan lain mukaan myöntää ainoastaan yhteisölle jonka toiminta on yksinomaan yleishyödyllistä, lukuisten uskonnollisten yhteisöjen toiminta ei täyttäisi tätä kriteeriä. Tältä osin rahankeräyslaki ja arpajaislaki eroavat toisistaan. Arpajaisilla voidaan kerätä varoja yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseen, mutta arpajaisten järjestäjän toiminnan ei tarvitse olla yksinomaan yleishyödyllistä. Vastaavaa ratkaisua viranomaiset yrittävät etsiä myös uskonnollisten yhteisöjen kohdalla. Parhaillaan selvitettävänä on tulkinta, jonka mukaan rahankeräyslupa voitaisiin myöntää, mikäli keräyksen tuoton käyttötarkoitus olisi yksinomaan yleishyödyllinen.

Uskonnollisia yhteisöjä koskevan keskustelun jatkumona Laiho muistutti käyttötarkoituksen yleishyödyllisyysvaatimuksen koskevan myös muita järjestöjä. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan keräyksen tuottoa ei saisi käyttää järjestön hallinnon pyörittämiseen, koska hallinto sinänsä ei täytä yleishyödyllisyysvaatimusta.

Kun poliisin edustajat ovat äänessä, esille nousevat lähes aina myös seuraukset lain rikkomisesta. Tällä kertaa Jouni Laiho varoitteli rahankeräyksen sekä kaupankäynnin sotkemisesta sekä nosti esille Malttia Liikennevalistus ry:n  johtohenkilöille käräjäoikeudessa tuomitut yli 5 vuoden vankeustuomiot.

Varainhankinnan pelikenttä -seminaarissa puhui myös VaLan ruotsalaisen sisarjärjestön  Frivilligorganisationernas Insamlingsråd – FRII:n toiminnanjohtaja Erik Zachrison, joka kertoi keräysten valvonnan perustuvan Ruotsissa pitkälti järjestöjen omavalvontaan.  Keräysten valvonnasta vastaa Svensk Insamlingskontroll, joka myöntää hyväksytyille järjestöille oikeuden käyttää erityistä 90 alkuista keräystiliä, joka toimii kaikissa pankeissa. Tilinumeron 90-alku on myös lahjoittajille tae siitä, että kyseessä on valvottu keräys.